Kevät on tullut ja valo on lisääntynyt dramaattisesti. Elämänriemu alkaa tulvia yli äyräidensä ja on aika käydä hortonomin hommiin! Räjähtänyt parveke on viimein saatu siivottua, mutta ikkunoiden harmaa kalvo on vielä pesemättä. Siemenet kasvilavaan on hankittu ja kokoelma erinäisiä lehtipuiden oksia on maljakoissa jo vihreillä silmuilla. (Naapurin autiotalon omistaja antoi luvan käydä vieraisilla oksasaksien kanssa.) Kasvilavan mansikat olivat jo versoneet runsaasti sivuhaaroja, jotka poistin ja laitoin parvekkeelle ruukkuun kasvamaan. Enpä olisi uskonut, että jo huhtikuun alussa on mansikka vauhdissa!
Olen tykästynyt rottinkiin, bambuun ja muun muassa näistä materiaaleista valmistettuihin koreihin ja suojaruukkuihin. Näitä löytää edullisesti paitsi Ikeasta ja halpakaupoista, niin myös kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Mikäli ludekammoa on, kannattaa korit pakastaa ennen käyttöönottoa -18 asteessa jonkin aikaa. Sama käsittely tekee pahaa jälkeä myös mahdollisille homeitiöille. Pakastus ei kuitenkaan poista hometta esineestä, ainoastaan tappaa sen, joten pahasti homeallergisen kannattaa olla tarkkana.
Muita kasveja en vielä parvekkeelle yöpakkasten vuoksi uskalla laittaa, mutta siellä on jo ruukut ja mullat odottamassa tulevan kesän kasvatteja. Erilaiset heinät, sarat ja hirssit ovat pitkäaikaisia suosikkejani, joten niitä täytyy tänäkin kesänä saada. Huonekasvit pääsevät myös kesäksi lasitetulle parvekkeelle nauttimaan valosta ja kosteammasta ilmasta. Kovalla helteellä kasvit kannattaa kuitenkin ottaa sisälle turvaan, jotta kuumuus ei käy yli voimien. Lasituksia kannattaa myös avata lämpimillä ilmoila, jotta parveke viilenee.
Toiseen pihan kasvilavaan tulee paljon erilaisia kukkia. Nähtäväksi jää, mitkä kukkasista pääsevät kesän aikana kuvattaviksi! Talvisin ostan paljon kukkia kukkatukusta ja kukkakaupoista kuvauksiin, mutta kesällä kukkia ja kasveja on luonto täynnä, oman kasvimaa tätä valikoimaa sitten täydentää jos Luoja suo. Erityisesti luonnonheinät ovat mielestäni erittäin kauniita ja niitä olen kuvannut jo vuosia.
Harakka raahaa pesäänsä kaikkea kiiltävää. Minä en niinkään kiiltävästä piittaa, mutta kaikki kaunis raahautuu kotiini, jollei konkreettisesti, niin valokuvien muodossa. Katselen maailmaa mieluummin sammakkoperspektiivistä kuin linnun silmin, - varpaat mullassa. Inspiroidun väreistä, muodoista ja hyvästä valon väristä. Elämässä parasta on tämä hetki ja arjen kauniit asiat, kuten se, kuinka teelehdet liuekenevat veteen lasisessa teekannussa ja se, miten jasmiiniteen tuoksu saa mielen kohoamaan arjen yläpuolelle. Kaikista kaunein maallinen asia minulle on kuitenkin luotettavan ystävän sydän, joka on puhdasta kultaa vikoineen kaikkineen.
Tekstit
