logo

. sunnuntai 8. heinäkuuta 2018 .

Mökkipaikkamme pohjoisessa on kuin palanen paratiisia. Kirkasvetisen erämaajärven rannalla, kaukana kaikesta, sijaitsee isäni rakentama lohenpyrstösalvoksinen hirsimökki ja pyöröhirsinen kalasauna. Suvun miehet ovat olleet mukana auttamassa.

Kaikki on tehty alusta asti käsin, aina tukkien parkkaamisesta asti. Rakennustarpeet on tuotu talvella moottorikelkan avustuksella hankia pitkin tiettömälle mökille.

Äitini on sisustanut mökin vähäeleisen kauniisti vanhoilla tavaroilla ja isän tekemillä kalusteilla.

Lähistöllä virtailee kristallinkirkas tammukkapuro, jota yläjuoksuun seuraamalla löytää henkeäsalpaavan kauniita näkymiä.



Matkustimme siskoni kanssa ensin lapsuuden kotiimme. Ajelimme Rovaniemelle ruokaostoksille ja viimeistään raahatessamme varusteita tiettömän taipaleen taakse, tajusimme kaikkea tulleen vähän liikaa mukaan.


Kun haluaa päästä irti kaikesta ressistä ja kiireestä, tämä paikka pakottaa ajatukset tähän hetkeen. Vesi kannetaan purosta mökkiin ja järvestä saunaan, kahvi keitetään puuhellalla tai kaasuliedellä, puita on pilkottava aina kun ehtii.



Kun ruokaa haluaa, on sen eteen nähtävä moninverroin vaivaa kotioloihin nähden. Raikkaassa ilmassa vietetyn työntäyteisen päivän jälkeen uni on syvää, ellei sääskiä ole päästetty sisälle.



Kun kalassa on käyty, lämmitetään sauna. Puusaunan lempeissä löylyissa tulee raukea olo. Ihanan siskon seura, kädessä kylmä lasi Pommaccia ja ympärillä rauha ja lintujen laulu, tästä minä nautin.


Mukavaa kesän jatkoa! Asuntomessuilta tulossa pian asiaa.

. perjantai 15. kesäkuuta 2018 .



Länsi-Uudellamaalla, 80 kilometriä Helsingistä länteen, pienen ja idyllisen Mustion kylän vieressä, sijaitsee yksi Suomen arvokkaimmista kartanoista, Mustion Linna, Svartå Slott.


Vietimme täydellisen, kuuman kesäpäivän ikimuistoisessa paikassa, minne taatusti palaamme uudelleenkin.


Paikan historia on värikäs ja kiehtova. Kiinnostavimpia ovat talon asukkaat, jotka ovat kestinneet aikojen saatossa myöskin mielenkiintoisia persoonia, kuten Mannerheim, Sibelius, tsaarit Aleksanteri I ja II sekä kuningas Kustaa III.

Talon asukkaista mielenkiintoisimpia oli Constantin Linderin puoliso Marie, Aurora Karamzinin sisarentytär, joka vietti sen ajan mittapuun mukaan hyvin epäsovinnaista elämää käyttäen housuja ja saappaita, polttaen ja väkijuomia nauttien. Hän oli Suomen ensimmäisiä naiskirjailijoita. Hänen värikäs elämänsä päättyi vain 29-vuotiaana kouristuskohtaukseen.




Marien ja Constantinin poika Hjalmar toi Mustion kyläteille Suomen ensimmäisen auton.

Hjalmar vietti yltäkylläistä elämää, mutta päätyi lopulta hummaamaan omaisuutensa ja joutui pakenemaan maasta asetuttuaan punaisten puolustajaksi sisällissodan aikoihin. Hänen maallinen matkansa päättyi hotellihuoneessa Marseillessa 1921.

Linna oli useita kymmenia vuosia muiden hallussa, kunnes Magnus Linder osti sen 1980-luvulla ja aloitti mittavat konservointi ja restaurointityöt, linnan ollessa todella huonossa kunnossa.

Linna edustaa tyylisuunnaltaan siirtymäkautta rokokoosta uusklassismiin, sisustus on täysin kustavilainen. Tämä Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus rakennettiin vuosina 1783-1792 ja sen suunnittelivat Erik Palmstedt ja Christoffer Friedrich Schröder.


Kustavilaistyylisiä huonekaluja lähdettiin etsimään muunmuassa Ruotsista.


Nykyään säätiöityä linnaa hoitaa Magnus Linderin poika Filip Linder yhdessä vaimonsa, saksalaiskreivitär Christine Linderin (os. Zedtwitz) kanssa.

Linna toimii nykyisin museona ja sen viereinen rakennus hotellina. Kartanoa ympäröi kaunis, laaja puisto, jonka läpi virtaa Mustionjoki. Vanhassa, uusgoottilaisessa vaunuvajassa toimii tasokas ravintola Linnankrouvi.




Kartanon kummitukset


Mustion Linnaan liitetään monia kummitustarinoita. Näitä tarinoita vahvistaa myös linnan opas.
Linnassa kerrotaan laahustelevan kaikkiaan neljä levotonta sielua.

Näistä tarinoista löytyy myös syy siihen, miksi kartanon kolmatta kerrosta ei ole koskaan rakennettu loppuun.

Menkää kuulemaan lisää oppaalta, jos uskallatte! ;)



. tiistai 29. toukokuuta 2018 .
Lämpimät säät saavat hakeutumaan pihalle aina kun mahdollista. Kerrostaloasunnossa ei juuri terassikalusteita tarvinnut, joten nyt olisi aika hankkia sellaisia. 

Näistä muunmuassa haaveilen: Artekin 10-Unit System-kalusteista ja Riihitie-ruukuista, Granitin aurinkotuolista ja pehmusteesta sekä ruukuista. 

HYVÄÄ ALKANUTTA KESÄÄ!


. torstai 17. toukokuuta 2018 .


Kevät on hullaannuttavaa aikaa ja varsinkin tämä kevät, mikä lämpö ja paiste jo tähän aikaan vuodesta! Kiire ja stressi kuuluvat usein kevääseen ja erityisesti nyt on monta rautaa tulessa.

Kireytyneisiin hermoihin minulla on yksi takuuvarma hoitokeino; puuhastelu pihalla mullan ja kasvien parissa. Ei tarvitse olla suurtilallinen, jotta tätä voi harrastaa, siihen riittää jo parvekekin hyvin.

Olemme muuttaneet vasta uuteen kotiin ja iloitsen kovasti pienestä maatilkustani, mikä mieheni mukaan näyttää tällä hetkellä taimimyymälältä. Kaikki taimeni eivät tosin ole edustuskelpoisia heistä itsestään riippumattomista syistä, minä vasta opettelen.



Iloitsen pienestä ihmeestä pikku puutarhassani; edellisen asunnon parvekkeella viime kesänä ruukussa kasvaneet tuoksuvatukka ja jättitatar jäivät talveksi pakkasen armoille ilman suojausta. Uudessa kodissa ruukut siirrettiin suoraan kylmään ulkovarastoon keskellä talvea. Nyt keväällä siirsin ruukkuja pihalle ja huomasin että nämä kasvit olivat alkaneet versoa uusia silmuja ihan itsekseen. Arvostan kovasti tällaista urheutta.

Kevät on kaiketi hyvää aikaa huolehtia myös sisäkasveista. Mullat on vasta vaihdettu, joten kevyt keväthuolto sisälsi nyt vain ruukkusoran lisäämisen ja kuolleiden lehtien poiston.

Pihakalustus ja muu kasvien istutus on työn alla.


Multaisia suunnitelmia on tehty muutoinkin, olen nimittäin mukana Archinfon ja Espoon kaupungin yhteistyöprojektissa, missä tuodaan maisema-arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua tutuksi kaikelle kansalle työpajojen muodossa urbaanissa kaupunkiympäristössä.

Yhteistyöprojektissa on mukana arkkitehti, maisema-arkkitehteja sekä eri alojen taiteilijoita ja luovan alan osaajia.

Suunnitelmissa on muunmuassa laittaa kaupunkilaisten kädet multaan.

Mukavaa viikonloppua!

. perjantai 4. toukokuuta 2018 .

Blogini on mukana Deko-lehden sisustusblogikilpailun finaalissa, mukana myös siskon huikea blogi.

Blogiäänestys on auki Dekon sivuilla 10.5 asti. Käypä äänestämässä blogiani! ;)

Kuva Marset-valaisimesta blogissani postauksessa Jouluisia tunnelmia lomatalo Arthursissa, jonka stailasin joulutunnelmaan.

. tiistai 24. huhtikuuta 2018 .

Japaniin hurahtaneina suunnittelimme uudeksi makuuhuoneeksi uuteen kotiin tatamihuonetta. Tilasimme huoneeseen japanilaistyyppisen sängynrungon Futonnetistä. SFC-sertifioitu, käsittelemätön Japan-massiivimäntyrunko on ollut oikein onnistunut hankinta. Rungon voi käsitellä kuinka haluaa tai tilata valmiiksi lakattuna. Meidän sänkyä ei ole vielä lakattu, täytynee tehdä se ennen puun kellastumista. Vaikka mitäpä toisaalta kellastunut puu haittaa, saahan sitä tulla ajan patinaa. Tatamien tilaaminen on vielä vaiheessa. Haaveissa on, että joskus saisi rakennutettua talon, minne suunniteltaisiin tatamihuone varta vasten liukuovineen kaikkineen.


DIY-sängynpääty on tehty satiinilakanalla päällystetystä superlonista(petauspatjasta). Lakanan tai kankaan väriä ja kuosia on helppo muutella, jos lakanan kiinnittää takaa lakananpidikkeillä (saa ainakin Hemtexistä). Lakanan voi myös ommella kulmista muotoonsa tai käyttää valmiiksi muotoonommeltua lakanaa, kuminauhalakanaa, kirjekuorilakanaa tai petauspussia. Kannattaa valita laadukas lakana, joka ei rypisty kovin helposti tai kankaan voi myös (luomu)tärkätä. En halunnut nukkumapaikan viereen tärkkimyrkkyjä, enkä tosin ruokaperäistäkään tärkkiä, joten tärkkäämättä jäi. Eipä tuo Finlaysonin satiinilakana ole pahin rypistyjä. Ja jos haluaa oikein ryppyisen lookin, kannattaa suosia pellavalakanoita.


Harmaa sängynpeite on Granitista, musta sängynpeite on muotoonommeltu joustofroteesta. Tyynynpäälliset Marimekon Tasaraita, Hay/Ikea sekä Artekin Siena-kankaasta ommeltu tyynynpäällinen, Vihreä huopa Hay/Ikea, pinkki tyynynpäällinen ommeltu Marimekon palakankaasta. Verho on ommeltu Marimekon Tiiliskivi-kankaasta. Rottinkipöytä ja pieni "yöpöytä" ovat SPR:n Kontista. Musta yöpöytä-arkku on Ratia Shopista. Yöpöydän akryyli-metallivedos on minun tekemäni. Tällä hetkellä siitä isompi versio 1m x 1,33m on myynnissä galleria ARS Longassa Helsingissä. Kuvasta on tehty rajoitettu 5 kpl vedoserä (numeroitu ja signeerattu), joista yksi iso on jo myyty. Tuota pienempää 60x40 cm voi kysellä minulta mirjami.rajamaki@gmail.com.


Ulrika Tuomaisen suunnittelema amatsoniitti-hopea-rannerengas on hänen sisustusliikkeestään Homebazaarista Espoon Saunalahdesta. Sieltä on myös musta, kivinen korurasia. Tuohisormus Lokalista.


Postaus sisältää kaupallista yhteistyötä.