kotiliesi

. tiistai 4. kesäkuuta 2019 .


Blogi siirtyi entistä isommalle saitille Kotielieden sivuille, täältä voit lukea esittelyn uusista sisustusblogeista. Blogi on silti edelleen Deko-lehden blogi.


. .
Mirjami Rajamäki "Kevään vihreys"


Kesä on tullut ja helteet ovella! Pienet kukkavauvat putkahtelevat mullasta sisällä taimipoteissa ja uskaliaimmat ulkona avomaalla hallaharson alla; toisista kasvaa topakoita pikkutaimia, toiset nuokkuvat ei niin pirteästi. Innokkaalla aloittelijapuutarhurilla on usein tahtoa taitoa enemmän, mutta se ei lannista mullassamöyryämisriemua.

Jos et ole vielä kylvänyt kesäkukkasia, vielä kerkeää istuttaa kesäkuussa suoraan maahan kylvettäviä siemeniä tai osta valmiita taimia puutarhamyymälöistä. Nyt on suorastaa trendikästä kasvattaa leikkokukkansa itse!

Minä teen kukista taidetta vähän erikoisemmalla valokuvaustekniikalla joten itse siemenestä kasvattaessa säästää huimasti.

Riemukkaita kesäpäiviä!

. lauantai 16. maaliskuuta 2019 .


Oletko joskus hankkinut istuimen, joka näyttää kyllä hyvältä, mutta ei ole käytössä huonon käyttömukavuutensa vuoksi? Minä olen ja siksi etsinkin nyt sohvaa/nojatuolia, joka täyttäisi sekä käyttömukavuus- että ulkonäkövaatimukset. Ja miksi tyytyä tylsään, kun saatavilla on näin upean värisiä ja -mallisia yksilöitä!

Ylinnä Gamfratesin Targa-sohva, jossa on ajankohtaista ronttinkia, alla Tacchinin Julep- sohva näyttää erityisen kutsuvalta ja pehmeältä kaarevine muotoineen.




Ligne Rosetin elegantteja Amedee- sohvia saa Skannosta useissa eri väreissä, yllä ja alla.




Ligne Rosetin vasta Kölnissä ja Pariisissa lanseerattu Phileas-sohva on rennon tyylikäs ja ihanan pehmeän näköinen (yllä) Skanno. Pirteän pinkki Bonnie (Ligne Roset) on kuin lämmin ja kutsuva syli (alla) ja sitäkin saa Skannosta.



Arne Jacobsenin suunnittelemaa Mayor AJ5-sohvaa saa useissa tyylikkäissä väreissä (kolmanneksi alin) FormverkSpace Copenhagenin Loafer Armchair SC23- nojatuolit ovat herkullisen värisiä ja näköisiä (kaksi alinta kuvaa).

Tiedustelut:


kuvat valmistajien



. perjantai 22. helmikuuta 2019 .

Tätä postausta varten on antanut haastattelun Alvar Aalto-säätiön asiakaspalvelukoordinaattori Hanna Pärnä.

Kun olen pakon edessä tilanteessa, jossa en haluaisi olla, kuvittelen mielessäni itseni jonnekin muualle. Viimeksi kuvittelin mieleni vaeltelemaan unelmieni kotiin, meren rannalle. Talo oli funkkistyylinen, sen sisustuksessa oli käytetty paljon puuta ja tunnelma oli hyvin lämmin ja kodikas.

Kun työn alle tuli tämä postaus Alvar Aallon Riihitien kotitalosta, missä olin käynyt vierailulla vuosia sitten, tajusin, että kuvitelmieni talo vastasi hyvin paljon tätä Aaltojen kotitaloa Helsingin Munkkiniemessä.


On paikkoja, jotka inspiroivat erityisen paljon, ja Aaltojen Riihitien koti on juuri sellainen paikka.

Kun Aallot ostivat talolleen tontin Munkkiniemestä vuonna 1934, oli alue vielä hyvin maalaismainen ja luontoa oli paljon ympärillä. Isoja kerrostaloja alettiin rakentaa alueelle vasta 30-luvun lopulla.

Kun Aallot suunnittelivat tulevaa kotiaan, heille tärkeitä asioita tulevassa kodissa olivat luonnonvalo, luonnonläheisyys, yksityisyys ja kodinomainen mukavuus. Vaikka taloon suunniteltiin myös Aallon arkkitehtuuritoimisto ja asiakkaat tulisivat vierailemaan siellä, ei kodista haluttu silti tehdä prameaa, vaan koti isolla koolla.
Mistä kodin lämmin ja kodikas tunnelma sitten muodostuu, kysyin Hanna Pärnältä. "Luonnonvalon optimaalisesta käytöstä, ilmavista, yhdisteltävistä tiloista ja materiaalivalinnoista. Sisustuksessa käytettiin paljon puuta ja koska Alvar Aalto rakasti takkoja, niitä tehtiin taloon kolme".

Talo valmistui elokuussa 1936.


"Talosta suunniteltiin sekä perheen koti että toimisto. Nämä kaksi käyttötarkoitusta näkyvät selkeästi ulospäin. Toimistosiiven kapea massa on kevyesti slammattua ja valkoiseksi kalkittua tiiltä. Sen ikkunasijoittelussa on vielä selkeitä viitteitä funktionalismiin. Asunto-osan pintamateriaali on ohutta, tummaksi käsiteltyä puurimaa. Talossa on tasakatto ja etelään aukeava suuri terassi.
Talon kadunpuoleista, sulkeutunutta ja ankaraa julkisivua pehmentävät köynnöskasvit ja pääovelle johtava liuskekivipolku. Talossa on jo nähtävissä viitteitä uudesta Aallosta, romanttisesta funktionalistista. Tähän viittaavat myös runsas puun käyttö pintamateriaalina ja neljä tiilistä takkaa."

Lainaus: Alvar Aalto-säätiö, https://www.alvaraalto.fi/https://www.alvaraalto.fi/


Aaltojen kotitalo on turistien suuressa suosiossa. Kysyin Hanna Pärnältä mitä ulkomaalaiset turistit useimmiten sanovat tästä kodista. Talossa tunnetaan rauhaa ja harmoniaa ja yhteyttä suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisuuden perimmäiseen olemukseen
Etenkin japanilaiset turistit ovat vaikuttuneita ja yllättyneitä siitä, miten japanilainen henki kodissa on. Heidän kokemansa tuttuuden tunne on mielenkiintoinen, sillä Aalto ei vieraillut koskaan Japanissa, vaikka olikin maahan muutoin perehtynyt.

Sekä Alvar Aalto, että molemmat vaimot, Aino sekä Elissa aikanaan, asuivat tässä kodissa kuolemaansa asti. Ehkä voimme tästä päätellä, että he viihtyivät kodissaan.


Tätä et ehkä tiennyt:
  •  Samoihin aikoihin, kun Alvar Aalto suunnitteli kotitalonsa, hän suunnitteli Munkkiniemeen myös kerrostaloalueen, jota ei kuitenkaan koskaan toteutettu.
  • Ruokasalin tuolit ovat häämatkatuliainen, oletettavasti Venetsiasta, vuodelta 1924.
  • Yläkerran terassilla on puolapuut, sillä Aalto piti voimistelusta.
  • Alvar Aalto ei koskaan itse käynyt Japanissa, mutta hän ihali japanilaista arkkitehtuuria, mihin moni yksityiskohta aallon kodissa viittaakin: liukuovi, bambusäleverhot..
  • Aallon elämäkerturin Göran Schildtin mukaan hienointa, mitä Aallon mielestä hänen kotitalostaan on koskaan sanottu, on se, kun arkkitehtuurikriitikko Gustaf Strengell vertasi Aallon kotitaloa Seurasaaren ulkomuseon Niemelän torppaan.


Kiinnostaisiko tutustua Riihitien taloon tarkemmin? Opastetulle kierrokselle voi ilmoittautua Alvar Aalto-säätiön sivujen kautta https://www.alvaraalto.fi/kohde/alvar-aallon-kotitalo/.



Kuvista kaksi ylintä Alvar Aalto-säätiö, kuvaaja Maija Holma

. sunnuntai 23. joulukuuta 2018 .


Tänä vuonna ihastuin kuusipuihin. 

Olohuoneemme ikkunasta näkyy kuusimetsikkö. Nyt se on kuorrutettu lumella ja on täydellisen kaunis.

Matkustaessani Madeiralle marraskuussa, tuli menomatkalla pysähdys Munchenissa. Eksyin vahingossa joulumessuille, minne oli tuotu valtavan isoja, koristeltuja kuusia. Kuusten lomaan oli luotu tunnelmallinen joulumaa. Onneksi eksyin, sillä saksalaiset saivat minut hurahtamaan jouluun ennennäkemättömällä tavalla.

Madeiralla vuokrasin auton, jotta pääsisin paremmin lempimaisemiini. Välillä tie kulki läpi epätodellisten kauniiden kuusimetsien, joissa kuusia oli monia eri lajeja. 
Jouluun oli vielä aikaa, mutta ajellessani keskellä noita taianomaisia maisemia, paikallisen klassisen musiikin kanavan säestyksellä, minulle tuli mieleen joulu. 

Kun nykyisin tuijottelen kotisohvalta kuusten latvoja, ihmettelen miksen aikaisemmin jo ihastunut noihin ikivihreisiin puihin.

Ja allergikoille vinkki: jos olet kuusiallerginen, kokeile jalokuusta eli pihtaa! Meillä se on ollut olohuoneessa jo puoltoista viikkoa, eikä mitään oireita ole tullut.

Ellet silti halua oikeaa kuusta, löytyy muutamalla satasella oikean näköisiä tekokuusia (Stockmannilta olen löytänyt aidoimman näköiset). Jos maksat vuosittain joulukuusesta 50 euroa, on tämä suorastaan säästövinkki ;)

Tunnelmallista Joulua!

. lauantai 15. joulukuuta 2018 .


Postaus sisältää kaupallista yhteistyötä.

This post contains comercial co-operation.

Päivä on ollut lämmin ja aurinkoinen, aamupäivän olen lojunut aurinkotuolissa lämmöstä ja puutarhan lintujen laulusta nauttien. Hotelli Quinta da Casa Brancan yksityinen puutarha on valtava, ja Madeiran kauneimpia.

Tutustuin yhteen puutarhureista, aina iloisesti hymyilevään Bernardeteen, joka tutustutti minut puutarhassa lenteleviin, isoihin burbuleta-perhosiin, joita kovasti ihailin. Aina kun kävelin puutarhassa, siellä oli puutarhureita ahertamassa, eipä siis ihme, että se näytti niin valtavan hyvin hoidetulta ja kukoistavalta.

Nyt on iltapäivä ja kuvaan tunnelmia hotelli Quinta da Casa Brancan päätalon piano loungessa. Muut hotellivieraat ovat altaalla, puutarhassa tai kuka missäkin, ja saan olla hetken ihan yksin.

Käydessäni ensimmäistä kertaa Madeiralla vuonna 2006, olin kuumeessa ja hotellihuoneemme oli jääkylmä. Kavereiden patikoidessa levadoilla, haaveilin sänkyni peiton alla lämmityksestä vilusta väristen. Taksimatkailu oli tuolloin vielä kohtalaisen halpaa, joten hyppäsin taksiin ja kiertelin Funchalin hotelleja aikomuksenani viettää edes yksi yö ilman vilua.

Yksi vierailukohteista oli hotelli Quinta da Casa Branca rehevän subtrooppisen puutarhan keskellä. Paikka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja vaikka opiskelijan budjettini ei silloin mahdollistanut yöpymistä tuossa viiden tähden hotellissa, vannoin että vielä joskus lomailisin siellä.

The day has been warm and sunny. I have spent the morning lounging in the warmth of the garden and enjoying the sounds of the singing birds. Hotel Quinta da Casa Branca's private gardens are magnificent and of the most beautiful in Madeira.

I met one of the gardeners named Bernardete who was always smiling. He introduced me to the big Bubuleta-butterflies that flew about the gardens. They were beautiful. Every time I walked in the gardens there were gardeners busy working away. No wonder that the gardens flourished so beautifuly.

It is now afternoon and I will capture the ambiance of the Hotel Quinta da Casa Banca's main buildings' piano lounge. The other hotel visitors are out by the pool, in the gardens or wherever they are to be so I had a chance to enjoy the  moment alone in the  piano lounge.

On my first trip to Madeira in 2006, I became sick with a fever and shivered in a cold hotel room. While my frinds were out trecking on the levadas I dreamed of warmth, shivering underneath the blankets in bed. At the time traveling by taxi was reasonably cheap so I jumped into  a taxi and went around to see the hotels of Funchal with the intention of finding a warm hotel where I could sleep without chills.

One of my encounters was Hotel Quinta da Casa Braca in the midst of lush subtropical gardens. The place made an unmistakable effect on me. Eventhough at the time my student budget would not allow me to stay here, I promised myself that I would one day return.




Se päivä koitti kaksitoista vuotta myöhemmin.

Alkujaan viinitila, sittemmin myös banaaniplantaasi on kuulunut skottilaiselle Leacockin perheelle 1800-luvulta lähtien. Vuonna 1940-luvulla Edmund Erskine Leacock tilasi uuden Manor Housen suunnitelman arkkitehti Leonardo de Castro Freireltä. Vuonna 1947 rakennustyöt alkoivat.

1980 tila jaettiin kahteen osaan, mutta tilan nimi Quinta da Casa Branca säilyi edelleen. 1998 tilan pohjoispuolelle valmistui arkkitehti João Favila Menezesin suunnittelema ensimmäinen hotellirakennus. Tällöin myös tilan upea, laaja puutarha puulajipuistoineen uudistettiin. Hotelliin avattiin saman arkkitehdin suunnittelema uusi siipi vuonna 2002.

Modernin boutique-hotellin Quintan rakennusten vastapäinen, tilan päätalo The Manor House sekä uima-altaan viereinen Pool Villa vapautui yksityiskäytöstä hotellin omistajilta, Leacockin perheeltä ja ne kunnostettiin luksushotelliksi muutama vuosi sitten. Päätalossa on kalustettu osin Leacockin perheen antiikkihuonekaluilla ja taideteoksilla.

The day came twelve years later.

Origionaly the hotel was a wine orchard  then a banana planitation that belonged to the scotish, Leacock family since the 1800's. In the 1940's Edmund Erskine Leacock ordered a plan for a new Manor House from architect Leonardo de Carstor Friere. In 1947 construction work began.

In 1980 the estate was divided into two but the name Quinta da Casa Branca remained. In 1998 on the estates northside , architect Joao Favilva Menez designed the first hotel building which was then built. At the same time the vast gardens were renewed. In 2002 a new addition to the hotel designed by the same architect was opened.

Opposite the Modern boutique-hotel Quinta's buildings was the Manor House, the main building  and Pool Villa that were freed from the private use of the hotel's owners, the Leacock family and were renovated into a luxouriouse hotel a few years ago. The main building is partly furnished with Leacock's antiques and art.




Sytytän valot piano loungen lukuisiin valaisimiin ja kattokruunuihin. Maderan sää voi muuttua hetkessä ja pian sade alkaa ropista kodikkaasti ikkunalautoihin. Talon mittasuhteet ovat valtavat, mutta silti siellä on viihtyisää ja kodikasta.

Päivälliseen talon ruokasalissa on vielä aikaa, joten päätän suoda itselleni rentouttavan kylvyn minulle tarjotun valtavan sviitin tassuammeessa. Kun taustalla pauhaa oopperamusiikki, meinaan nukahtaa kuumaan, tuoksuvaan kylpyyn valtavassa marmorikylpyhuoneessa.

En ole tottunut tällaiseen luksukseen ja ajatukset karkailevat välillä pieniin ahtaisiin huoneisiin kehitysmaissa, missä ahtaasti asuvat perheet voivat vain haaveilla kylvyistä.

Kun sitten valmistaudun illalliselle, on minulla hieman perhosia vatsassa, sillä illalliselle täytyy pukeutua vähän lomavaatetusta arvokkaammin. Yllättäen huomaan nauttivani valmistautumisesta, sillä se tuo juhlan tuntua ja mieleeni tulee joulu.


Koko talo on niin taianomainen ja tunnelma erityislaatuinen, että olo on kuin joulupäivälliselle valmistautuvalla kartanonrouvalla skotlantilaisessa linnassa. Huomaan hyräileväni joululaulua.

Ruokasali on jopa uskomattomampi kuin osasin odottaa. Sisustus on elegantti ja lukuisat kynttilät luovat lämpimän, juhlavan ja jouluisen tunnelman. Hämärtyvässä illassa, ikkunan takana näkyvät banaanipuut saavat minut taas muistamaan olevani Madeiralla, subtrooppisen puutarhan keskellä.

Henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä, ruoka taidolla valmistettua ja annokset kauniita.
Aterian jälkeen on ihana nukahtaa jättisuureen prinsessansänkyyni valtavassa makuuhuoneessa.

I turn the lights on to the numerouse lamps and chandaliers. The weather in Madeira can change in the matter of minutes and soon the rain pitter patters on the windowsills. The house is huge but still it feels inviting and cosy.

There is still time before dinner in the dining room, so I decide to go for a relaxing bath in the huge suite's lionpaw bathtub. In the backgound I hear opera music and am about to fall asleep enjoying the sensations of the bath in the massive marble bathroom.

I am not used to this luxuriousness so my thoughts fly to the small stuffy accomodation rooms of the developing countries where families could only imagine of such bathing.

When the time comes for dinner, it gives me the butterflies. For dinner one must dress more formal compared to the usual vacation habit. Surprisingly I notice how much I enjoy it and how it brings a feeling of celebration and reminds me of Christmas.

The whole house is so magical and the atmosphere is so special that I feel like a Chatelaine in a Scotish palace. I notice myself humming Christmas songs.

The dining room is even more amazing than I expected. The interior is elegant with numerous candals luminating and bringing a warm festive feeling. In the dimming light of the evening I see the banana trees through the window and remember that I am in Madeira in the midst of the subtropical gardens.

The staff is extremely friendly, the food is prepared with great skill and the portions are beautiful. After my meal it is nice to fall asleep in my huge princess bed in a huge suite.




Tämä oli toinen vierailuni ketjun Small Luxury Hotels of the World- itsenäisissä hotelleissa. Näissä tuntee todella olevansa kotona matkallakin. Lämpimästi suosittelen!


This is my second visit to the hotel chain Small Luxury Hotels of the World- indipendant hotels. Here one feels truly like at home eventhough traveling. I can warmly recommend!

käännökset/translation Eeva Syrjäniemi
kuvat/photos Quinta da Casa Branca & Mirjami Rajamäki  

. keskiviikko 5. joulukuuta 2018 .


On maista kaikista sittenkin
tää synnyinmaa kaikkein rakkahin.
Vie minne tiesi, sen tuttu liesi
on lämpöisin.

Voi kuin on kaunihit järvet sen
ja kosket kuohuissa pauhaten!
Sen pilven väikky ja lähteen läikky
ja taivas sen!

Ja vaarat korkeat, kuusikot,
ja koivumetsät ja kalliot,
sen pohjainpalot, sen tähtein valot
ja kuutamot.


Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinulle suomalainen!

Kuva Mirjami Rajamäki
Synnyinmaani, sanat Martti Korpilahti, sävel Christian Hansen